(Huom! Jos aukeaa hitaasti ja väärällä fontilla, kannattaa päivittää painamalla esim. ylärivistä parikin kertaa f5 !)

Päivät rientävät vauhdilla ja sairaslomaa on jäljellä vain yksi viikko. Jotenkin kuvittelin, että olisin saanut enemmän aikaiseksi sairasloman aikana, mutta kuten aiemminkin on todettu, liika vapaa-aika passivoi ja saa ihmisen kokemaan ajan ilmeisesti eri tavalla... Olen huomannut, että saan tolkuttoman paljon enemmän aikaiseksi rajoitetussa ajassa ja kiireellä. Opiskellessanikin olen niitä tyyppejä, jotka vetävät kaiken kokoon kaksi päivää ennen tenttiä ja neljältä aamulla herätessäni ennen deadlinea kolmen tunnin pikalukemisen jälkeen kokeessa ylitän itseni. Tämä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Voihan tuon laskea vaikka laiskuudenkin piikkiin, jos haluaa. Toisaalta tuskin voi moittia laiskaksi tyyppiä, joka ei edes tv:tä osaa katsoa ilman oheispuuhaa... Ja opiskelumetodeihin palatakseni, mainittava on, että minulla on lähes patologinen näkömuisti...Turha siis panostaa pitkiin lukusessioihin; kokeessa yleensä näen kirjan sivun ja jopa lauseet sellaisina kuin näin ne lukiessani. Eri asia on, mitä tietopohjaa siitä sitten omaksun pitkäkestoiseen muistiin... :D  Ajattelin taas meneillään olevassa aikuiskoulutushaussa laittaa haun keskeneräisiin amk-opintoihini, ei silti, että olisin kauhean innostunut. Mieleni tekisi vaihtaa osittain alaa, koska olen aina haaveillut esim. käsityöopettajan työstä. Se että vedän kädentaitojen ryhmiä mielenterveys- ja päihdeasiakkaille, on sentään jotain sinne suuntaan...

Kävin perjantaina työpaikkahaastattelussa ja se, että työnantaja esim. myöhästyi itse haastattelusta puoli tuntia ei oikein virittänyt fiilistäni siihen suuntaan, että tulisi olemaan seuraava paikka, jossa annan mahtavan työpanokseni pirkanmaalaisten päihdeasiakkaiden kuntoutuksessa. Olin varautunut kehumaan hienoja hoitoideologiamallejani ja työmoraalini moitteettomuutta yms korulauseita, mutta miekkonen kyselikin ihan epäolennaisia asioita..(?) Palailen ehkä kuitenkin entiseen auvoiseen säätiöpohjaiseen työmaahani sitten viikon parin kuluessa ihaillen edellistä sukupolvea, joka uskollisesti antoi työpanoksensa samalle firmalle jopa kymmenien vuosien ajan... :)

Palatakseni tämän blogin varsinaiseen aiheeseen, olen käsitöitäkin tehnyt ihan joka päivä. Kokoan liiviä, neulon jakkua ja kaivoin esille Aidan pitsipoleron tekeleen, joka olisi nyt tarkoitus saada hänelle valmiiksi ennen kevätjuhlaa. Myönnettävä on, että Jessen neulepaita valmistunee (ellei takatalvi yllätä) vasta syksyn viimoihin; ei innosta tehdä villapaitaa kesää vasten valmiiksi... ;:D Ilarillekin ajattelin neuloa jotakin toukokuun synttäreihin. Ja meillä on itselläkin kesäkuun alun juhla, josta ilmoittelen paremmin sitten lähempänä, mutta siihen tilaisuuteen ajattelin pitsipoleron tai viitan valmistaa itselleni mekkoon sopivaksi.

Laitan tänne taas lisää kuvia ihan lähiaikoina. Olisi kiva, jos lukijat viitsisivät kirjautua ja laittaa kommentteja, olisi kannustavaa..! :) Mukavaa, lämmintä ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! <3  :)